Tulkoas

Rehema Kizabi, Pudasjärvi

”Minä olen Rehema. Olen naimisissa ja minulla kuusi lasta, neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Opiskelen Suomen kieltä Valmassa, ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa Pudasjärven OSAOlla. Aiemmin opiskelin kansalaisopistolla, ja kun valmistuin sieltä, kävin töissä kuusi kuukautta terveyskeskuksessa siivoamassa. Kun työt vähenivät, minun täytyi mennä takaisin kouluun. Minun pitää miettiä, mitä teen tulevaisuudessa. Minä haluan olla töissä.

Kaikki lapseni ovat olleet koulussa Pudasjärven hirsikampuksella. Mieheni on ammattikoulussa, opiskelee sahaprosessinhoitajaksi. Olemme kotoisin Kongosta, mutta tulimme Pudasjärvelle Sambiasta. Asuimme siellä kuusitoista vuotta pakolaisleirissä. Leirillä minä synnytin neljä lasta ja kaksi lasta tulivat mukaani Kongosta. Kun tulimme Pudasjärvelle vuonna 2016, oli kevät. Olen asunut Suomessa neljä vuotta.”

Elämää pakolaisleirillä

”Tulimme tänne suoraan Sambiasta. Pudasjärvellä on hyvä asua, koska tämä on pieni kaupunki. Lasten ei tarvitse kiirehtiä kouluun ja he voivat mennä kävelemällä tai pyörällä. Minä tykkään siitä, että kun asun pienessä kaupungissa, kaduilla ei ole kiirettä. Kun lapset ovat pieniä, he tykkäävät asua täällä, mutta kun he kasvavat isoksi, he eivät halua asua pienessä kaupungissa. Minulla on kolme isoa poikaa, jotka muuttivat pois. Yksi opiskelee Vantaalla, yksi Kempeleessä ja yksi Taivalkoskella. He menivät, mutta me emme ole vielä ajatelleet muuttaa pois Pudasjärveltä.

Kun tulimme Suomeen, ensin oli vaikeaa, koska me emme olleet nähneet lunta ja oli hirveän kylmää. Se oli meille outoa. Varsinkin ensimmäinen vuosi oli tosi, tosi vaikea, koska silloin oli 35 astetta pakkasta. Mutta täällä elämä on parempaa kuin Sambiassa. Kun ihminen asuu leirissä, ei ole helppoa saada elämästä kaikkea irti.”

Täällä elämä on parempaa kuin Sambiassa. Kun ihminen asuu leirissä, ei ole helppoa saada elämästä kaikkea irti.

“Sambiassa elämä oli vakavaa, koska leirissä kaikki tuli avustusjärjestön kautta. He tulivat ja katsoivat, minkälainen elämä leirissä on. Nukuimme aluksi ulkona, kunnes saimme Punaiselta Ristiltä teltan, jossa nukkua. Saimme järjestöltä kaikki vaatteet, astiat ja kaikki. Meidän piti syödä joka päivä samaa ruokaa, papuja ja herneitä.”

Naapureita ja ystäviä

”Kun asuimme Afrikassa, me kävelimme koko ajan ulkona, koska siellä on kuuma. Koko ajan piti olla ulkona ja uida tosi paljon. Suomessa kun asuu, et näe naapureitasi koskaan. Onko täällä edes naapureita? Kun tapaat naapureita ulkona ja tervehdit, hän saattaa vastata, tai sitten ei. Talvella kaikki ihmiset ovat vihaisia, mutta kesällä he tulevat iloiseksi ja ystävälliseksi. Silloin alan puhua heille säästä, marjoista ja sääskistä.”

Talvella kaikki ihmiset ovat vihaisia, mutta kesällä he tulevat iloiseksi ja ystävälliseksi.

“Minä tykkään asua täällä. Poimin paljon marjoja; mustikoita, puolukoita ja hilloja. Sitten minä myyn niitä. Minulla on paljon kavereita täällä. Olen tutustunut 4H-toiminnassa esimerkiksi Claudeteen, joka on ystäväni. Myös minun tyttäreni ovat 4H:lla tyttöjen kerhossa, jonka ohjaaja Claudete on. Vanhempi tyttäreni on 15-vuotias ja hän opiskelee hirsikampuksella. Hän on myös tyttöjen kerhossa ohjaajana. Minulla ei ole harrastuksia, mutta minä pidän kävelyistä ja kesällä minä pyöräilen.

Haluaisin ensin opiskella ammattikoulussa siivousalaa, mutta täällä Pudasjärvellä sitä ei voi opiskella. Sitten, kun valmistun ammattikoulusta, haluan tehdä vain töitä. Kunpa saisin tarpeeksi töitä.”

Tervetuloa järjen äärelle

Pudasjärvi – Järjen äärellä on sarja, jonka taustalla on Pudasjärven kaupunki, Pudasjärven Kehitys ja Syötteen Matkailuyhdistys. Jos inspiroidut muuttamaan, matkustamaan tai perustamaan yrityksen Pudasjärvelle, ole rohkeasti yhteydessä, otamme sinut lämmöllä vastaan.